maanantaina, helmikuuta 15, 2010
Philaen saari
Trajanuksen kioski
Pylväät
Pyloni
Philaen saari
Philae muuta
Philae hieroglyfit
Philae Diocletianuksen portti
Philae kartat
sunnuntai, tammikuuta 10, 2010
Ulkomailla sijaitsevat egyptiläiset temppelit
Kun Assuanin patoa rakennettiin ja osa alueella olevista temppeleistä uhkasi jäädä veden alle, ne päätettiin siirtää pois. Täältä löytyvät temppeleiden nykyiset paikat:
Näytä Ulkomailla sijaitsevat egyptiläiset temppelit suuremmalla kartalla
Näytä Ulkomailla sijaitsevat egyptiläiset temppelit suuremmalla kartalla
maanantaina, syyskuuta 07, 2009
Egyptiläisiä kokoelmia ja museoita maailmalla
Näytä Egyptiläisiä kokoelmia ja museoita suuremmalla kartalla
Osa paikoista saattaa olla hivenen eri paikassa kun kartta näyttää, jos käytät reittihakua eikä paikkaa näy, katsele myös lähikatuja ja lähiympäristöä.
lauantaina, syyskuuta 05, 2009
Luomiskertomus
Egyptiläinen luomiskertomus
Muutama luomiskertomus on säilynyt ja jokaisella paikkakunnalla Egyptissä tuntui olevan omansa. Kaikille on yhteistä alkukumpu ”Luomisen saari”, ja jokainen kaupunki halusi tuon kunnian itselleen. Juuri heidän kaupungissaan se sijaitsi.
Hermopolis Magna
Tästä myytistä on olemassa useita eri versioita. Se käsittelee luomisen ensimmäistä mysteeriä, kuinka ”ei-olevasta” tuli ”oleva”? Varhaisin teksti juontaa juurensa Keskivaltakunnan ajalle. Tässä myytissä viisauden jumala Thoth on pääosassa. Thoth ilmaantui neljän mies- ja naispuolisen jumaluuden ryhmästä, joiden nimet yksinkertaisesti kuvasivat alkukaaosta tai alkuvettä ennen luomista: jumala Nu ja jumalatar Naunet (liikkumaton alkuvesi), Huh ja Haunet (loppumattomuus), Ku ja Kauknet (pimeys) sekä Amun ja Amaunet (salainen tai tuntematon). Koska kyse oli veteen liittyvästä asiasta, edustivat miespuoliset jumaluudet sammakoita ja naispuoliset käärmeitä. Kun nämä molemmat ryhmät yhdistyivät syntyi pyramidinmallinen kumpu. Siitä ilmestyi aurinko, joka nousi taivaalle valaisemaan maailmaa.
Toisen version mukaan kosminen muna oli elämän lähde. Alussa oli pimeys. Sitten Alkukaaos heräsi (Nun ja Naunet, Hu ja Haunet, Ku ja Kaunet sekä Amun ja Amaunet). Yhdessä he saivat kukkulan nousemaan alkuvedestä. Tällä kukkulalla oli muna, ja tästä munasta, jumala Atum, kaiken isä syntyi. Alkukaaos vetäytyi katsomaan miten maailma aukesi. Atum oli silloin yksin. Hän sylki maahan ja siitä syntyi Shu ja Tefnut. Atum siunasi heidät ja antoi heille suuren voiman. Shulle hän antoi vallan taivaan ja ilman yli ja Tefnutille vallan kosteuden yli. Yhdessä he alkoivat erottaa maata vedestä ja taivasta maailmasta. Tämän tapahtuessa Shu ja Tefnut erkanivat toisistaan ja eksyivät kaottisessa pimeydessä, sillä heillä ei ollut Atumin voimaa voittaa sitä. Atum repi irti kaikkinäkevän silmänsä ja pyysi sitä etsimään heidät ja tuomaan takaisin. Irtirevityn silmän paikalle hän kasvatti uuden. Shu ja Tefnut palasivat pian silmän kanssa, jonka Atum sijoitti kruunuunsa, jotta hän pystyi näkemään kaiken. Tämä on silmä, joka on faraon päähineesä, Udjat-silmä. Atum itki ilosta kun näki lapsensa. Kun hänen kyyneleensä osuivat maahan, elämä alkoi maassa. Shu otti Tefnutin vaimokseen ja hän synnytti Gebin ja Nutin. Gebistä tuli maan jumala ja Nutista perustuksen (taivaan) jumalatar, Nut kaartuu Gebin ylle Shun ja Tefnutin pidellessä hänestä kiinni. Nut synnytti Osiriksen ja Setin ja Isiksen ja Nephtyksen veli-aviomies Gebille.
Kolmas oli sitä mieltä että Thoth ilmestyi lootuskukasta, joka nousi ”Veitsien merestä” .
Heliopolis
Tämä myytti kertoo seuraavasta vaiheesta kosmologian luomisessa. Kuinka luoja muutti yhden moniksi? Alussa luoja teki mystisen luomisen tai hedelmällisyyden teon. Auringonjumala Atumin katsotaan luoneen itsensä kolme voiman avulla Heka (Taikuus), Sia (Tajuamisen henkilöitymä) ja Hu (jumalallinen maailma). Synnytettyään itsensä Atum (jonka nimi tarkoittaa täydellisyyttä) aloitti ensimmäisen jakautumisensa, jonka hän saavutti masturboinnin, sylkemisen ja aivastamisen yhdistelmällä, näin tuottaen uutta elämää ja jakaen sen kahteen vastakohtaan: ilmaan (Shu-jumala) ja kosteuteen (Tefnut-jumalatar). Shu ja Tefnut taas saivat aikaan Nutin ja Gebin, taivaan ja maan. Geb ja Nut saivat poikia ja tyttäriä: Osiriksen ja Setin ja heidän kumppaninsa Isiksen ja Nephtyyn. Nämä legendat liittyvät jo Osirikseen.
Memphis
Tämä myytti antaa vaihtoehtoisen kuvan luomisesta puhutun sanan voimalla. Teksti on kirjoitettu Uuden valtakunnan aikana 25. dynastian aikaiseen Shabaqo Stone –nimiseen basalttilaattaan (British Museumissa), jossa on hieroglyfikuvaus siitä miten memphisläinen jumala Ptah luo kaikki asiat sanomalla niiden nimet. Memphisläinen myytti vaikutti samaan aikaan kuin Heliopoliin myyttin. joissakin versioissa Ptahin luovan ajatuksen ja puheen sanotaan aiheuttaneen Atumin syntymisen. Ptah liitetään myös Tatjeneniin, jumalaan, joka henkilöi pyramidikummun.
Karnak
Uuden valtakunnan aikana myyttejä ilmaantui lisää. Amen-Ran temppelissä Karankissa oli omansa. Sen mukaan Amen-Ra loi ihmisen ja jumalat.
Elephantine
Uuden valtakunnan ajalta on myös myytti Khnumista oinaspäisestä jumalasta. Tässä myytissä Khnum muotoilee ihmisen savenvalajan pyörällä.
Theba
Thebalaiset teologit taas väittivät että Amun oli salainen voima kaiken takana. Tässä näkökulmassa Amun oli olemassa irrallisena luodusta maailmasta, ja oli samalla ensimmäinen Luoja. Yksi näistä Theeban myyteistä liittää Amunin luomistyön hanhen kutsumiseen, joka rikkoi alkuvesien hiljaisuuden ja sai asiat syntymään. Koska Amun oli erillään maailmasta, hänen todellinen luontonsa oli kätketty, jopa muilta jumalilta. Samaan aikaan, kuitenkin, koska hän oli kaiken luomisen lähde, kaikki jumalat, mukaan lukien luojat, olivat vain Amunin aspekteja. Tämän uskomuksen takia Amunista tuli Egyptin ylin jumala.
British Museum, Papyrus numero 10188
Papyruksen toimitti museolle A. H. Rhind joko 1861 tai 1862, kun hän oli kaivelemassa hautoja Thebassa Niilin länsirannalla. Hän itse ei papyrusta löytänyt, vaan sai sen Mustafa Âghalta Luxorin brittiläiseltä konsultilta lahjojen vaihdon aikana kun hän oli lähtemässä maasta pois. Mustafa Âgha taas sai papyruksen Dêr-al-Baharista kuninkaallisten muumioiden kuuluisasta piilopaikasta, jonka hän tunsi oikein hyvin ennen kuin se tuli tietoon Egyptian Service of Antiquities’ssä. Kun Rhind tuli Englantiin, Tri Birch tutki hänen löytöjään ja huomasi papyruksen arvon ja alkoi toimittaa sen julkaisemista. Kuitenkin Rhindin kuolema 1865 pysäytti sen. Rhindin kokoelma joutui David Bremnerin käsiin ja British Museum osti papyruksen yhdessä muiden esineiden kanssa.
Papyrus sisältää 21 palstaa siististi kirjoitettua hieraattista kirjoitusta. Teksti on ajoitettu 26. dynastian ja Ptolemaiosten ajan väliin. Tekstissä on kaksi loppukirjoitusta ”Farao Aleksanterin, Aleksanterin pojan kahdentenatoista vuotena, neljännen kuukauden ensimmäisenä päivänä” tarkoittaen vuonna 311-312 ja vielä joko papyruksen kirjoittajan nimi tai sen hyväksyjän nimi ”Nes-Menu”, ”Nes-Min” tai ”Nes-Amsu”. Luomiskertomus löytyy tämän papyruksen viimeisestä osasta nimeltä ”Ran vihollisen Un-Neferin (Osiris) vihollisen Apepin vallasta syökseminen. Kyseessä on liturgia, joka sanottiin päivän ja yön tiettyinä hetkinä Amen-Ran temppelissä Thebassa. Liturgian tarkoitus oli estää hirviö Apepia tuhoamasta auringonnousu.
Luomiskertomuksen kertoi jumala Neb-er-tcher (Neberdjer, Rajaton jumaluus), jonka nimi viittaa aikaan ja tilaan ja että hän oli Universumin ikuinen jumala. Tämän jumalan nimi on säilynyt koptilaisissa kirjoituksissa, ja liitetään nykyäänkin Kaikkivaltiaaseen Jumalaan. Siitä missä ja kuinka Neb-er-tcher oli olemassa ei ole tietoa, mutta näyttää siltä, että hän oli kaikkivaltias ja näkymätön voima, joka täytti avaruuden. Näyttää myös siltä että hänessä heräsi halu luoda maailma, ja sen tehdäkseen hän otti Khepera-jumalan muodon, joka oli Luoja kaikkien Egyptin jumalien keskuudessa. Kun Neb-er-tcherin muodonmuutos Kheperaksi tapahtui taivasta ja maata ei oltu vielä luotu, mutta olemassa oli vesimassa tai maailmanmeri nimeltä Nu, ja ilmeisesti tässä meressä luominen tapahtui. Tässä taivaallisessa meressä olivat avuttomassa ja liikkumattomassa tilassa kaikki elävien olentojen itiöt, jotka myöhemmin ottivat muotonsa taivaassa ja maassa. Tästä merestä Khepera nosti itsensä, ja näin muuttui passiivisuus ja inertia aktiivisuudeksi. Kun Khepera nosti itsensä ylös Nu-merestä, hän ei löytänyt jalansijaa. Toisen version mukaan Khepera tuli olevaksi lausumalla oman nimensä, ja ensimmäisen version mukaan hän loi sanoilla itselleen jalansijan. Toisin sanoen kun Khepera oli vielä osa olentoa nimeltä Neb-er-tcher, hän sanoi sanan ”Khepera” ja Khepera oli olemassa. Samoin kun hän sanoi asioiden nimet ne tulivat elämään. Tämän ”taian” hän loi sydämessään tai tahdollaan. Ensimmäisessä versiossa mainitaan vain sydän, mutta toinen versio mainitsee sydän-sielun auttaneen Kheperaa hänen ensimmäisessä luomisteossaan. Oletamme siis että hän ajatteli sydämessään mitä halusi luoda ja sitten lausumalla nimen hänen ajatuksensa ottivat muodon. Egyptissä tämä ilmaistiin sanoilla ”asetetaan perustus sydämeen”.
Kun Khepera järjesteli ajatuksiaan ja niiden näkyviä muotoja, häntä auttoi jumalatar Maat, johon hän laittoi perustuksen. Khepera oli, jossain muodossa, yhteydessä oman varjonsa kanssa, ja sai jälkeläisiä, jotka tulivat ulos hänen ruumiistaan jumalien Shu ja Tefnut muodossa. Pyramiditekstien mukaan tämä tapahtui Onissa (Heliopolis) ja vanhempi muoto kertomuksesta mainitsee Shun ja Tefnutin ilmestyneen masturboinnin seurauksena. Shu ja Tefnut yhtyivät ja heidän jälkeläisensä oli Geb, maan jumala ja Nut, taivaan jumala.
Tässä on Luomisen A ja B versiot. Mikäli tuo edellä oleva teksti tuntui sekavalta, sopii yrittää kääntää ihan itse, teksti alkaa tästä.
Muutama luomiskertomus on säilynyt ja jokaisella paikkakunnalla Egyptissä tuntui olevan omansa. Kaikille on yhteistä alkukumpu ”Luomisen saari”, ja jokainen kaupunki halusi tuon kunnian itselleen. Juuri heidän kaupungissaan se sijaitsi.
Hermopolis Magna
Tästä myytistä on olemassa useita eri versioita. Se käsittelee luomisen ensimmäistä mysteeriä, kuinka ”ei-olevasta” tuli ”oleva”? Varhaisin teksti juontaa juurensa Keskivaltakunnan ajalle. Tässä myytissä viisauden jumala Thoth on pääosassa. Thoth ilmaantui neljän mies- ja naispuolisen jumaluuden ryhmästä, joiden nimet yksinkertaisesti kuvasivat alkukaaosta tai alkuvettä ennen luomista: jumala Nu ja jumalatar Naunet (liikkumaton alkuvesi), Huh ja Haunet (loppumattomuus), Ku ja Kauknet (pimeys) sekä Amun ja Amaunet (salainen tai tuntematon). Koska kyse oli veteen liittyvästä asiasta, edustivat miespuoliset jumaluudet sammakoita ja naispuoliset käärmeitä. Kun nämä molemmat ryhmät yhdistyivät syntyi pyramidinmallinen kumpu. Siitä ilmestyi aurinko, joka nousi taivaalle valaisemaan maailmaa.
Toisen version mukaan kosminen muna oli elämän lähde. Alussa oli pimeys. Sitten Alkukaaos heräsi (Nun ja Naunet, Hu ja Haunet, Ku ja Kaunet sekä Amun ja Amaunet). Yhdessä he saivat kukkulan nousemaan alkuvedestä. Tällä kukkulalla oli muna, ja tästä munasta, jumala Atum, kaiken isä syntyi. Alkukaaos vetäytyi katsomaan miten maailma aukesi. Atum oli silloin yksin. Hän sylki maahan ja siitä syntyi Shu ja Tefnut. Atum siunasi heidät ja antoi heille suuren voiman. Shulle hän antoi vallan taivaan ja ilman yli ja Tefnutille vallan kosteuden yli. Yhdessä he alkoivat erottaa maata vedestä ja taivasta maailmasta. Tämän tapahtuessa Shu ja Tefnut erkanivat toisistaan ja eksyivät kaottisessa pimeydessä, sillä heillä ei ollut Atumin voimaa voittaa sitä. Atum repi irti kaikkinäkevän silmänsä ja pyysi sitä etsimään heidät ja tuomaan takaisin. Irtirevityn silmän paikalle hän kasvatti uuden. Shu ja Tefnut palasivat pian silmän kanssa, jonka Atum sijoitti kruunuunsa, jotta hän pystyi näkemään kaiken. Tämä on silmä, joka on faraon päähineesä, Udjat-silmä. Atum itki ilosta kun näki lapsensa. Kun hänen kyyneleensä osuivat maahan, elämä alkoi maassa. Shu otti Tefnutin vaimokseen ja hän synnytti Gebin ja Nutin. Gebistä tuli maan jumala ja Nutista perustuksen (taivaan) jumalatar, Nut kaartuu Gebin ylle Shun ja Tefnutin pidellessä hänestä kiinni. Nut synnytti Osiriksen ja Setin ja Isiksen ja Nephtyksen veli-aviomies Gebille.
Kolmas oli sitä mieltä että Thoth ilmestyi lootuskukasta, joka nousi ”Veitsien merestä” .
Heliopolis
Tämä myytti kertoo seuraavasta vaiheesta kosmologian luomisessa. Kuinka luoja muutti yhden moniksi? Alussa luoja teki mystisen luomisen tai hedelmällisyyden teon. Auringonjumala Atumin katsotaan luoneen itsensä kolme voiman avulla Heka (Taikuus), Sia (Tajuamisen henkilöitymä) ja Hu (jumalallinen maailma). Synnytettyään itsensä Atum (jonka nimi tarkoittaa täydellisyyttä) aloitti ensimmäisen jakautumisensa, jonka hän saavutti masturboinnin, sylkemisen ja aivastamisen yhdistelmällä, näin tuottaen uutta elämää ja jakaen sen kahteen vastakohtaan: ilmaan (Shu-jumala) ja kosteuteen (Tefnut-jumalatar). Shu ja Tefnut taas saivat aikaan Nutin ja Gebin, taivaan ja maan. Geb ja Nut saivat poikia ja tyttäriä: Osiriksen ja Setin ja heidän kumppaninsa Isiksen ja Nephtyyn. Nämä legendat liittyvät jo Osirikseen.
Memphis
Tämä myytti antaa vaihtoehtoisen kuvan luomisesta puhutun sanan voimalla. Teksti on kirjoitettu Uuden valtakunnan aikana 25. dynastian aikaiseen Shabaqo Stone –nimiseen basalttilaattaan (British Museumissa), jossa on hieroglyfikuvaus siitä miten memphisläinen jumala Ptah luo kaikki asiat sanomalla niiden nimet. Memphisläinen myytti vaikutti samaan aikaan kuin Heliopoliin myyttin. joissakin versioissa Ptahin luovan ajatuksen ja puheen sanotaan aiheuttaneen Atumin syntymisen. Ptah liitetään myös Tatjeneniin, jumalaan, joka henkilöi pyramidikummun.
Karnak
Uuden valtakunnan aikana myyttejä ilmaantui lisää. Amen-Ran temppelissä Karankissa oli omansa. Sen mukaan Amen-Ra loi ihmisen ja jumalat.
Elephantine
Uuden valtakunnan ajalta on myös myytti Khnumista oinaspäisestä jumalasta. Tässä myytissä Khnum muotoilee ihmisen savenvalajan pyörällä.
Theba
Thebalaiset teologit taas väittivät että Amun oli salainen voima kaiken takana. Tässä näkökulmassa Amun oli olemassa irrallisena luodusta maailmasta, ja oli samalla ensimmäinen Luoja. Yksi näistä Theeban myyteistä liittää Amunin luomistyön hanhen kutsumiseen, joka rikkoi alkuvesien hiljaisuuden ja sai asiat syntymään. Koska Amun oli erillään maailmasta, hänen todellinen luontonsa oli kätketty, jopa muilta jumalilta. Samaan aikaan, kuitenkin, koska hän oli kaiken luomisen lähde, kaikki jumalat, mukaan lukien luojat, olivat vain Amunin aspekteja. Tämän uskomuksen takia Amunista tuli Egyptin ylin jumala.
British Museum, Papyrus numero 10188
Papyruksen toimitti museolle A. H. Rhind joko 1861 tai 1862, kun hän oli kaivelemassa hautoja Thebassa Niilin länsirannalla. Hän itse ei papyrusta löytänyt, vaan sai sen Mustafa Âghalta Luxorin brittiläiseltä konsultilta lahjojen vaihdon aikana kun hän oli lähtemässä maasta pois. Mustafa Âgha taas sai papyruksen Dêr-al-Baharista kuninkaallisten muumioiden kuuluisasta piilopaikasta, jonka hän tunsi oikein hyvin ennen kuin se tuli tietoon Egyptian Service of Antiquities’ssä. Kun Rhind tuli Englantiin, Tri Birch tutki hänen löytöjään ja huomasi papyruksen arvon ja alkoi toimittaa sen julkaisemista. Kuitenkin Rhindin kuolema 1865 pysäytti sen. Rhindin kokoelma joutui David Bremnerin käsiin ja British Museum osti papyruksen yhdessä muiden esineiden kanssa.
Papyrus sisältää 21 palstaa siististi kirjoitettua hieraattista kirjoitusta. Teksti on ajoitettu 26. dynastian ja Ptolemaiosten ajan väliin. Tekstissä on kaksi loppukirjoitusta ”Farao Aleksanterin, Aleksanterin pojan kahdentenatoista vuotena, neljännen kuukauden ensimmäisenä päivänä” tarkoittaen vuonna 311-312 ja vielä joko papyruksen kirjoittajan nimi tai sen hyväksyjän nimi ”Nes-Menu”, ”Nes-Min” tai ”Nes-Amsu”. Luomiskertomus löytyy tämän papyruksen viimeisestä osasta nimeltä ”Ran vihollisen Un-Neferin (Osiris) vihollisen Apepin vallasta syökseminen. Kyseessä on liturgia, joka sanottiin päivän ja yön tiettyinä hetkinä Amen-Ran temppelissä Thebassa. Liturgian tarkoitus oli estää hirviö Apepia tuhoamasta auringonnousu.
Luomiskertomuksen kertoi jumala Neb-er-tcher (Neberdjer, Rajaton jumaluus), jonka nimi viittaa aikaan ja tilaan ja että hän oli Universumin ikuinen jumala. Tämän jumalan nimi on säilynyt koptilaisissa kirjoituksissa, ja liitetään nykyäänkin Kaikkivaltiaaseen Jumalaan. Siitä missä ja kuinka Neb-er-tcher oli olemassa ei ole tietoa, mutta näyttää siltä, että hän oli kaikkivaltias ja näkymätön voima, joka täytti avaruuden. Näyttää myös siltä että hänessä heräsi halu luoda maailma, ja sen tehdäkseen hän otti Khepera-jumalan muodon, joka oli Luoja kaikkien Egyptin jumalien keskuudessa. Kun Neb-er-tcherin muodonmuutos Kheperaksi tapahtui taivasta ja maata ei oltu vielä luotu, mutta olemassa oli vesimassa tai maailmanmeri nimeltä Nu, ja ilmeisesti tässä meressä luominen tapahtui. Tässä taivaallisessa meressä olivat avuttomassa ja liikkumattomassa tilassa kaikki elävien olentojen itiöt, jotka myöhemmin ottivat muotonsa taivaassa ja maassa. Tästä merestä Khepera nosti itsensä, ja näin muuttui passiivisuus ja inertia aktiivisuudeksi. Kun Khepera nosti itsensä ylös Nu-merestä, hän ei löytänyt jalansijaa. Toisen version mukaan Khepera tuli olevaksi lausumalla oman nimensä, ja ensimmäisen version mukaan hän loi sanoilla itselleen jalansijan. Toisin sanoen kun Khepera oli vielä osa olentoa nimeltä Neb-er-tcher, hän sanoi sanan ”Khepera” ja Khepera oli olemassa. Samoin kun hän sanoi asioiden nimet ne tulivat elämään. Tämän ”taian” hän loi sydämessään tai tahdollaan. Ensimmäisessä versiossa mainitaan vain sydän, mutta toinen versio mainitsee sydän-sielun auttaneen Kheperaa hänen ensimmäisessä luomisteossaan. Oletamme siis että hän ajatteli sydämessään mitä halusi luoda ja sitten lausumalla nimen hänen ajatuksensa ottivat muodon. Egyptissä tämä ilmaistiin sanoilla ”asetetaan perustus sydämeen”.
Kun Khepera järjesteli ajatuksiaan ja niiden näkyviä muotoja, häntä auttoi jumalatar Maat, johon hän laittoi perustuksen. Khepera oli, jossain muodossa, yhteydessä oman varjonsa kanssa, ja sai jälkeläisiä, jotka tulivat ulos hänen ruumiistaan jumalien Shu ja Tefnut muodossa. Pyramiditekstien mukaan tämä tapahtui Onissa (Heliopolis) ja vanhempi muoto kertomuksesta mainitsee Shun ja Tefnutin ilmestyneen masturboinnin seurauksena. Shu ja Tefnut yhtyivät ja heidän jälkeläisensä oli Geb, maan jumala ja Nut, taivaan jumala.
Tässä on Luomisen A ja B versiot. Mikäli tuo edellä oleva teksti tuntui sekavalta, sopii yrittää kääntää ihan itse, teksti alkaa tästä.
perjantaina, syyskuuta 04, 2009
Menneisyys
Aika jolloin todellisuus alkaa sekaantua tarujen kanssa ja taruista tulee todellisuutta. Kukaan ei oikeastaan tiedä millainen oli muinainen Egypti. Asiasta on kirjoitettu kirjastontäydeltä kirjoja. Fragmentteja siellä ja fragmentteja täällä. Kokonaiskuvan muodostaminen on hankalaa kun Egyptin perintö on siroteltuna pitkin maailmaa eri museoihin ja yksityiskokoelmiin. Osa on kadonnut kokonaan historian melskeessä. Aineistoa on paljon, kultajyviä vähän. Niinpä ei ole muuta neuvoa kuin etsiä niitä puuttuvia paloja ja yrittää koota reikäisestä palapelistä kuvaa. Lähteäkö nykypäivästä muinaisuuteen vai hypätäkö suoraan tuntemattomaan eli tarujen maailmaan?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
